Vanhassa uimahallissa vielä viimeisen kerran

Uusi uimahalli tuli testattua aamulla ja täytyy sanoa, että hieno oli! Olin yllättynyt että porukkaa oli niin vähän 8 aikaan aamulla. Innokkaimmat vakioasiakkaat olivat käyneet testaamassa hallin jo heti kuudelta aamulla. Vanhaa uimahallia ei voi verrata uuteen edes samana päivänä. Eikä jäädä nyyhkimään vanhaa hallia, mutta nostalgian vuoksi tässä vielä viimeiset (kehnot kännykällä otetut) kuvat vanhasta hallista sen toiseksi viimeisenä aukiolopäivänä keväältä:



















Kahvi ja lihis, kiitos.


Viimeiset askeleet.

Junnila on kuin sadusta

Kävimme kaksi viikkoa sitten ajelulla Reposaaressa ja kun meillä oli aikaa ja ilmakin mitä kaunein, niin päätimme käydä samalla reissulla myös kävelyllä Junnilassa jossa olemme nuorina kummatkin käyneet riparin. Reissun kuvat purin koneelle kuitenkin vasta tänään ja kuvia katsellessa lumouduin kuinka kaunis paikka Junnila onkaan, kuin suoraan satukirjasta.

Junnila rakennettiin alunperin vuonna 1884 kunnallisneuvos Robert Junneliuksen kesänviettopaikaksi Reposaareen ja ympäristö muokattiin puistoksi. Apteekkari, myöhemmin kunnallisneuvos Robert Junnelius asui kesäisin perheensä kanssa huvilassaan. Junneliuksen kuoltua vuonna 1900 leski vietti Junnilassa kesänsä ja vielä 85-vuotissyntymäpäivänsäkin. Porin seurakunnat ostivat Junnilan vuonna 1947, josta lähtien siellä on järjestetty joka kesäkausi leiritoimintaa.

Junneliuksen huvila, leirikeskuksen vanha päärakennus, tuhoutui tulipalossa toukokuussa 1991. Vuonna 1993 valmistui tämä uusi päärakennus, jossa on sali ja pienempiä kokoontumistiloja sekä hiljentymishuone.

Lammen rannalla oli erikoinen, pyöreä "Ankkala", jossa ankkoja pidettiin talvisin. Vesi johdettiin lammesta putkia pitkin rakennuksessa olevaan altaaseen ja ankkahuonetta lämmitettiin uunilla. Puutarhassa oleili ankkojen lisäksi riikinkukkokin. Luonnonkivestä tehty rakennus punaisine tiilikattoineen ja kauniine tiilipilareineen oli kuin satujen lammenhaltijan kruunu. Kukkivat lumpeet, ulpukat ja kurjenmiekat lisäsivät vielä lammen satumaista viehättävyyttä. Nykyään ankkala toimii saunana.

Rannalta avautuu Selkämeren ulappa, mutta aivan meren tuntumassa on myös makeavetinen Junnilan lampi, mikä tekee paikasta ainutlaatuisen.

Yksityiskohta ankkalan portaikossa.

Toinen luonnonkivistä tehty, linnanraunioita muistuttava erikoisuus oli kylpylähuoneen ja puutarhan välisellä tasaisella alueella, ns. "pölkkyplaanilla", jonne alkuun paikkaa raivatessa oli jätetty isot puunrungot ja juurakot. Kun Junneliuksen tuttavia, nuoria ylioppilaita vietti täällä kesää, he rakensivat nämä muurit kuin muistoksi ja kiitokseksi huvilan isännälle.

Taustalla näkyvät vuonna 1988 rakennetut majoitustilat, jossa on 24 kahden hengen huonetta. Vuodepaikkoja on kaikkiaan 72 hengelle. Junnilassa oli myös aikaisemmin vuonna 1959 valmistunut ruokala- ja majoitusrakennus jossa itsekin ripariaikana tuli nukuttua. Rakennus kuitenkin purettiin ja korvattiin uudella vuonna 2006.

Lähteet: Pori-tieto ja porievl.fi

Porin keskustan vanhan uimahallin viimeiset päivät ovat käsillä

Tuli sitten käytyä varmasti viimeisen kerran keskustan 40 vuotiaassa vanhassa uimahallissa. Yleensä kun käymme uimassa tulee mentyä Meri-Porin uimahalliin, mutta pitihän vielä keskustan uimahallissakin käydä fiilistelemässä. Jos haluaa keskustan uimahallissa vielä käydä, niin kannattaa pitää kiirettä. Uimahalli suljetaan lopullisesti 22.5.2011, eli ihan parin viikon kuluttua. Sitten avataan maikkala ja syksyllä vihdoin aukeaa uusi uimahalli.

Halli huokuu niin 70-lukua että.

Uimahallin pihallakin on allas, mutta sitä ei varmaan ole vähään aikaan käytetty.

Aulan kassa.

Pihaliukumäki on heikossa hapessa.

Ulkokuvat on otettu kun halli oli kiinni, joten autoja ei ole tämän enempää. Normaalisti parkkipaikat ovat aika täynnä.

Mitä hallille tapahtuu tulevaisuudessa?

Oli jo aika uudelle hallille.

Hallia vielä vähän eri kulmista.

Porin keskustan uimahallin avajaisia vietettiin 7.1.1971. Hallin yhtenä heikkoutena on yleisesti pidetty sitä, että se rakennettiin aikoinaan kahteen tasoon eikä suunnittelussa otettu lainkaan huomioon liikuntarajoitteisia ihmisiä.

Värikästä. Huutavan kirkkaanpunaiset vaatekaapit jäävät muistoihin.

Muistoja uimahallista voi jättää laatikkoon aulassa.

Uima-allas on 12,5 metriä leveä ja 25 metriä pitkä. Uudessa hallissa pituutta on 50 metriä. Uudessa hallissa ei tarvitse siis uida päästä päähän kuin 10 kertaa että saa kilometrin täyteen, kun vanhassa se piti vetää 20 kertaa. Hallissa on katsomot 450 hengelle.

Itse muistan että muksuna tuli hyppyaltaassa oleiltua paljon kun siihen aikaan oli vielä leluvuorot. Täytetyt mustat sisäkumit olivat kivoja, mutta niiden venttiilistä sai joka kerta naarmuja. Ala-asteella oli pakko hypätä kolmosesta alas, enkä ole muuten sen jälkeen hypännyt. Pelotti silloin niin vietävästi. Hyppyaltaassa nykyään hypitään ja vesijuostaan. Altaan koko on 12,5 m x 12 m ja syvyyttä 4 m. Hyppytasot ovat korkeuksilla 1m, 3m ja 5 m.

Sisäänkäynti.

Uimisen jälkeen maistuu lihapiirakka ja herkut.

Porin keilahalli

Tuntui että en löydä Porin 16-rataisesta keilahallista mitään tietoa, mutta Satarin vanhoja arkistoja kaivelemalla paljastui että keilahallista on juttuja vaikka kuinka ja sillä onkin värikäs historia.

• Porin keilahallin kotisivut
  

Keilahalli oli pahasti velkaantumiskierteessä lamavuosina 90-luvun alussa ja kaupunki koitti ostaa keilahallia vuonna 1991 siinä kuitenkaan onnistumatta. Uudelleen asiaa käsiteltiin vuonna 1994 jolloin keilahalliyhdistyksen pelastajaksi tuli vihdoin kaupunki, kun valtuusto hyväksyi toisella yrittämällään kaupunginhallituksen ehdotuksen. Kaupunki alkoi vuokraamaan hallia Porin Keilailuliitolle ja teki siellä tarvittavia korjauksia. Halli oli aikaisemmin tunkkainen se oli aukikin viikossa vain 24 tuntia.

Vuonna 2000 kaupunki teki Satakunnan Keilailutuki Oy:n kanssa vuokrasopimuksen 20 vuodeksi ja takasi lainan jonka avulla hallissa toteutettiin seitsemän kuukautta kestänyt remontti. Halli avasi ovensa nykyasussaan täydellisen remontin jälkeen lokakuussa 2000. Radat saivat aivan uuden lamimaattipinnoitteen, hankittiin automaattiset laskentalaitteet, uudistettiin ilmastointi, ravintolapuoli meni täysin uusiksi ja tehtiin saunatilat. Uutta oli silloin myös hohtokeilailu, joka onkin jo muodostunut Porilaisille suosituksi viikonloppuiltojen ajanvietteeksi.


Porin keilahalli valmistui vuonna 1973.

Porin maauimala talviasussa

Porin maauimala valmistui vuonna 1957 Porin metsän laidalle Tiilimäen kaupunginosaan. Metsäisen maaston muotoja mukaillen sijoitettu matala rakennuskompleksi on arkkitehti Yrjö Lindegrenin postuumi työ. Kokonaisuus on samanaikaisten Riihimäen ja Varkauden uimaloiden ohella merkittävimpiä lajissaan ja verrattavissa Helsingin moniin olympiarakennuksiin, joista merkittävin on saman suunnittelijan Stadion. Suomessa on Porin maikkalan lisäksi kuusi muuta maauimalaa: Helsingissä uimastadion ja Kumpula, Turun uimastadion sekä pienemmät maauimalat Kotkassa, Lahdessa ja Raumalla.

Ensimmäinen korjaus maauimalassa suoritettiin vuosina 1979-1980, jolloin uusittiin vedenpuhdistusjärjestelmä sekä valettiin ison altaan pohja (saneeraus maksoi n. 874 000 €). Maauimala peruskorjattiin vuosina 2002-2005. Uimalan sisä- ja ulkotilat laitetiin kuntoon 4,4 miljoonalla eurolla (yli 26 miljoonalla markalla). Remontin 1. vaiheessa peruskorjattiin altaat, ulkorakenteet, katsomot, hyppytornit ja vedenpuhdistusjärjestelmä. Remontin 2. vaihe alkoi syksyllä 2003. Keskeisenä oli pukuhuoneiden, pesuhuoneiden ja saunojen remontit. Maauimala avattiin kesäkaudeksi 2004, ja remonttia jatkettiin seuraavana talvena ja remontti saatiin päätökseen kesäksi 2005. Lähde: Pori-tieto

Viikko takaisin kerroinkin, että maikkalaan pääsee uimaan myös näin talvella.

Puolimatka rakentaa

Väinölän Outokummuntiellä on tyhjä tontti jossa on pysynyt ihmeen pitkään pystyssä pala lähiörakennushistoriaa.

Wikipedia kertoo rakennusliike Puolimatkasta seuraavaa:

Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy oli aikoinaan Suomen ensimmäisiä ja suurimpia rakennusliikkeitä. Sen perusti rakennusmestari Armas Puolimatka vuonna 1947. Yritys aloitti ensimmäisenä Suomessa teollisen rakennustoiminnan vuonna 1963 ja vuotta myöhemmin käynnistettiin oma suunnittelutoiminta. Ensimmäiset ulkomaiset projektinsa Puolimatka aloitti vuonna 1972 Neuvostoliitossa ja toteutti sen jälkeen liki 20 vuoden aikana merkittävän määrän kansainvälisestikin hyvin mittavia hankkeita.

Vuonna 1984 Hankkija osti Rakennusliike Puolimatkan Armas Puolimatkan perheeltä yhdellä Suomen taloushistorian suurimmista yrityskaupoista, joissa myyjinä on ollut yksityishenkilöitä.

Hankkija vaihtoi hieman myöhemmin nimensä Noveraksi. Yhtiö ajautui konkurssiin vuonna 1992 rakennusliikkeen oston osoittautuessa lama-aikaan liian suureksi ja huonosti ajoitetuksi. Konkurssipesän suurimpana velkojana Kansallis-Osake-Pankki otti haltuunsa Puolimatkan, ja Noveran rakennusosateollisuuden. Sektorit yhdistettiin ja vielä fuusioitiin vuonna 1993 Rakennus-Ruolan kanssa.

Omistajapankki huomasi kuitenkin, ettei näin suurelle yksikölle löytynyt ostajaa, ja KOPin fuusioiduttua SYP:n kanssa Meritaksi, myytiin Puolimatkan rakennustoiminta ja rakennussuunnittelu vuonna 1996 Ruotsin toiseksi suurimmalle rakennusyritykselle NCC-yhtymälle. Puolimatkan rakennusosateollisuutta myytiin eri puolille: elementtiteollisuus Partekille, ikkuna- ja oviteollisuus Paloheimo Oy:lle.

Tässä jugendtalossa asui Danny

Antinkatu 6:ssa sijaitsee Porissa melko harvinainen jugendtyylinen rakennus. Lipsasen talona tunnetusta kauniista rakennuksesta löytyy kovin vähän tietoa. Valmistumisvuotta en saanut selville, mutta arvelisin sen olevan 1900-luvun alkupuoli. Rakennuksen arkkitehti on Onni von Zansen joka suunnitteli Poriin muun muassa myös viime vuonna puretun nuikkisen kangaskaupan talon.

Rakennuksessa asui elämänsä ensimmäiset kymmenen vuotta Ilkka "Danny" Lipsanen. Hän sai muistokyltin talon seinään vuonna 2008.

Kauniita yksityiskohtia.

Rakennuksessa toimii nyt Satakunnan Taidetoimikunta ja Porin kaupungin IT-palvelut. Aikaisemmin rakennuksessa toimi ainakin rahatoimisto joka muutti vuonna 1996 entisen Suomen pankin rakennukseen.