Sinä kaukana, kaukana siellä, sinun vuokses on sieluni lohduton. Syyslehtien matto tiellä, tuo kullanraskas, en kiellä, kuva tuskani on, kuva rikkaan tuskani on.
Ei yhtään kukkaa loista tien varrella tulista, huumaavaa. Minä muistan syksyä toista, sitä kukkivaa, aurinkoista, hymys kruunaamaa, hymys neilikan kruunaamaa.
Otit takaisin kukkas multa, mitä annoit, sinun sen ottaa soin. Olen täynnä ikävän tulta, se on niinkuin raskas kulta: Minä elää voin, minä almutta elää voin.
1 kommenttia: Keltainen lokakuu
22. marraskuuta 2010 klo 19.50
Kultaa
Sinä kaukana, kaukana siellä,
sinun vuokses on sieluni lohduton.
Syyslehtien matto tiellä,
tuo kullanraskas, en kiellä,
kuva tuskani on,
kuva rikkaan tuskani on.
Ei yhtään kukkaa loista
tien varrella tulista, huumaavaa.
Minä muistan syksyä toista,
sitä kukkivaa, aurinkoista,
hymys kruunaamaa,
hymys neilikan kruunaamaa.
Otit takaisin kukkas multa,
mitä annoit, sinun sen ottaa soin.
Olen täynnä ikävän tulta,
se on niinkuin raskas kulta:
Minä elää voin,
minä almutta elää voin.
Kaarlo Sarkia
Lähetä kommentti